Näin aloitat harjoittelun
Musô Shinden ryû iaidon harjoittelun voi aloittaa ympäri vuoden.
Tiedustele aloitusta osoitteesta:
iaido [at] hikari.fi
Iaidoharjoituksia voi myös käydä katsomassa avoimet ovet -periaatteella sopimalla ensin käynnistä.
Alkeiden harjoitteluun tarvitset liikkumiseen sopivan asun. Perusharjoitteluun soveltuvan puumiekan saat aluksi lainaan seuralta. Pehmeät polvisuojat (lentopallo- tms.) ovat harjoittelussa pakolliset, sillä harjoittelu tapahtuu kovalla lattialla. Sormukset, kellot, kaulakorut ja muut ylimääräiset esineet, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoja, on poistettava ennen harjoitusta. Harjoittelu tapahtuu paljain jaloin.
Budoasun ja puumiekan hankkiminen tulee aiheelliseksi heti harjoittelun aloittamisen jälkeen. Seura ohjeistaa varusteiden hankinnassa ja mitoittamisessa.
Harjoitusajat- ja paikat löydät tältä sivulta alempaa. Uudet harjoittelijat treenaavat samoilla vuoroilla edistyneiden harjoittelijoiden kanssa.
Iaidon harjoittelun ikäraja on 17 vuotta.
Harjoittelu
Iaidoa harjoitellaan käyttäen aitoa japanilaista miekkaa (katana), teroittamatonta harjoitusmiekkaa (iaito) tai puumiekkaa (bokken). Lajia voi harrastaa kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta.
Ylivoimaisesti suurin osa harjoittelusta on yksin miekalla tehtäviä puolustuksellisia liikesarjoja, yhtä tai useampaa kuviteltua hyökkääjää vastaan; näitä liikkeitä on vuosisatojen varrella kehitetty mitä erilaisimpia tilanteita varten. Edistyneemmät harjoittelijat voivat harjoitella myos pareittain tehtäviä liikesarjoja ja erilaisia leikkaamistekniikkaa; esimerkiksi olkinippuja katkomalla (tameshigiri).
Iaidon jokaisella liikkeellä on yksityiskohtaisesti määrätty oikea muotonsa, joka pyritään loputtomalla harjoittelulla saavuttamaan. Harjoittelu ei kuitenkaan ole tyhjän muodon jäljittelyä, vaan harjoittelijan tulee olla täysin keskittynyt liikkeen sisältöön siten, että hän voi itse asiassa nähdä kuvitellun vastustajansa. Tavoitteena on ponnistukseton mutta täydellisen kehittynyt tässä-ja-nyt mielentila, jolloin harjoittelija on täysin tietoinen itsestään ja ympäristöstään (zanshin).
Historia
Rautaisia miekkoja on valmistettu Japanissa ainakin 300-luvulta lähtien, ja jonkinlainen miekkailutaito on ilmeisesti yhtä vanha. Varhaisina aikoina miekkaa kannettiin vyöstä ripustettuna teroitettu puoli alaspäin. Tällaisesta miekasta käytetään nimeä tachi.
Katana on tachia yleensä hieman lyhyempi miekka, jota kannetaan vyöhön pistettynä, teroitettu puoli ylöspäin. Katana alkoi yleistyä 1300-luvulta lähtien ja syrjäytti vähitellen tachin lähes kokonaan. Katana sopii paremmin jalkamiehelle ja se voidaan kantotapansa takia vetää nopeasti ja tehokkaasti esiin siten, että veto sinänsä muodostaa ensimmäisen lyönnin.
Miekan nopeaa vetämistä tiedetään harjoitetun systemaattisesti miekkailun erillisenä osa-alueena jo 1500-luvun alkupuolella. Tästä taidosta käytetään nimeä iaijutsu (muiden nimien ohella) ja sen tarkoitus oli puhtaasti käytannöllinen: surmata vastustaja mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Iaidon varsinaisena perustajana pidetään samuraita nimelta Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu (n. 1546 – 1621). Useimpien nykyisin harjoitettavien iaidon koulukuntien juuret juontavat häneen. Jo hänen arvellaan korostaneen myös miekkailutaidon henkistä puolta.
1600-luvun alkuvuosina Tokugawa-suku alisti koko Japanin valtansa alle ja maassa alkoi pitkä rauhankausi vuosisatoja kestäneiden sisällissotien tauottua. Kun taistelutaitojen käytännön tarve väheni, alettiin kiinnittää enemmän huomiota niiden merkitykseen tienä henkiseen kehitykseen. Iaijutsusta (jutsu = taito, tekniikka) alkoi vähitellen kehittyä iaido (do = tie); tärkeäksi tuli liikesarjan puhtaus ja harjoittelijan henkinen asenne, samalla kun harjoittelun käytannöllinen, sotainen merkitys väheni. Tämä kehitys heijastui myös liikkeiden ulkoasuun. Nyky-iaido on ulkoisesti hyvin muodollinen laji, kuten japanilainen jousiammunta (kyudo), jota se monessa suhteessa muistuttaa.
Alkuperäisiä sotaisia taitoja ylläpitäviä iaijutsukoulukuntia on Japanissa edelleen olemassa, mutta niiden harrastajia on vähän ja Japanin ulkopuolella tuskin lainkaan. Iaidon harrastus on sen sijaan lisääntynyt tällä vuosisadalla voimakkaasti sekä Japanissa että muualla maailmassa.
Iaidoa on Suomessa harjoiteltu 1970-luvun alkupuolelta lähtien, aluksi aikidoseuroissa ja eräissä karateseuroissa. Iaido on kuitenkin itsenäinen budolaji, jonka harjoittelu ei vaadi kokemusta muista lajeista. Merkittävin asema lajin tunnetuksi tekemisessä täällä on ollut nyttemmin Japaniin palanneella Pohjoismaiden aikidon pääopettajalla Toshikazu Ichimuralla, jolla on korkea arvo myos iaidossa. Viime vuosina tärkein iaidon opettaja on ollut Japanissa asuva iaidomestari Takada Gakudo sensei (kuvassa). Iaidon harrastusta kehittämään on vuonna 1986 perustettu Suomen Iaidoliitto ry.
Muso Shinden ryu iai keito (Goto ha -päämieslinjaus Takada Gakudo -sensein mukaan)
- shodai Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu
- nidai Tamiya Heibee Narimasa
- sandai Nagano Muraku Nyudo Kinrosai
- yondai Momo Gunbee no Jo Mitsushige
- godai Arikawa Seizaemon Munetsugu
- rokudai Banno Danemon Nobusada
- shichidai Hasegawa Chikara no Suke Eishin (Hidenobu)
- hachidai Arai Seitetsu Kyonobu
- kyudai Hayashi Rokudayu Morimasa
- judai Hayashi Yasudayu
- juichidai Oguro Motoemon Kiyokatsu
- junidai Matsuyoshi Sadasuke Hisanari
- jusandai Yamakawa Kyuzo Yukimasa
- juyondai Shimomura Moichi Sadamasa
- jugodai Tsubouchi Seisuke Nagazumi
- jurokudai Shimamura Uma no Jo
- jushichidai Hosokawa Yoshimasa
- juhachidai Nakayama Hakudo (Hiromichi)
- jukyudai Matsuo Kempu (Hiroshi)
- nijudai Takada Gakudo (Shigeru)
Katat
Musô Shinden Ryû Iai 夢想神傳流居合
Shoden – Ômori Ryû (初伝 – 大森流)
- Shohatsutô 初発刀
- Hidaritô 左刀
- Migitô 右刀
- Ataritô 当刀
- Inyôshintai 陰陽進退
- Ryûtô 流刀
- Juntô 順刀
- Gyakutô 逆刀
- Seichûtô 勢中刀
- Korantô 虎乱刀
- Nukiuchi 抜打
- Hizagakoi 膝囲
Chûden – Hasegawa Eishin Ryû (中伝 – 長谷川英信流)
- Yokogumo 横雲
- Toraissoku 虎一足
- Inazuma 稲妻
- Ukigumo 浮雲
- Yamaoroshi 山颪
- Iwanami 岩浪
- Urokogaeshi 鱗返
- Namigaeshi 浪返
- Takiotoshi 滝落
- Nukiuchi 抜打
Okuden 奥伝 (tatehiza 立膝)
- Kasumi 霞
- Sunegakoi 臑囲
- Shihôgiri 四方切
- Kozume 戸詰
- Kowaki 戸脇
- Tanashita 棚下
- Ryôzume 両詰
- Torabashiri 虎走
- Itomagoi 暇乞
- Itomagoi 暇乞
- Itomagoi 暇乞
Okuden 奥伝 (tachiwaza 立業)
- Yukitsure 行連
- Tsuredachi 連達
- Sômakuri 惣捲
- Sôdome 総留
- Shinobu 信夫
- Yukichigai 行違
- Sodesurigaeshi 袖摺返
- Moniri 門入
- Kabezoe 壁添
- Ukenagashi 受流
Tachiuchi no kurai (太刀打之位)
- Deai 出合
- Kobushidori 拳取
- Zetsumyôken 絶妙剣
- Dokumyôken 独妙剣
- Tsubadome 鍔留
- Ukenagashi受流
- Mappô 真方
Batto-ho (抜刀法)
- 1 – 10 tekniikkaa
Tsumeai no kurai (詰合之位)
- 1 – 8 tekniikkaa
Tojutsu (刀術)
- 1 – 5 tekniikkaa
Nippon Iaido Kyôkai Tôhô (日本居合道協会刀法)
- Musô Shinden Ryû – Korantô (夢想神傳流 – 虎乱刀)
- Musô Jikiden Eishin RyûYukichigai (無双直傳英信流 – 行違)
- Shinshin Sekiguchi Ryû – Tôrôken (新心関口流 – 蟷螂剣)
- Mugai Ryû – Musôgaeshi (夢外流 – 夢想返)
- Hôki Ryû – Mukôzume (伯耆流 – 向詰)
Takada sensei opettaa myös:
Keishi-chô Ryû Iaido (警視廰流居合道)
- Asayama Ichiden Ryū – Maegoshi (浅山一伝流 -前腰))
- Shindō Munen Ryū – Musōgaeshi (神道無念流 -夢想返)
- Tamiya Ryū – Mawarinuki (田宮流 -回抜)
- Kyōshin Meichi Ryū – Migi no teki (鏡心明智流 – 右之敵)
- Tatsumi Ryū – Shihō (立身流 – 四方)
Ôno-ha Hôki Ryû Iaido (大野派伯耆流居合道)
Omote roppon (表六本)
- Osae nuki (押抜)
- Kotegiri (小手切)(
- Kiritsuke (切付)
- Nukidome (抜留)
- Tsukidome (突留)
- Shihôkanegiri (四方金切)
Chûdan / Oku no kata (中段)
- Hizazume (膝詰)
- Mune no katana (胸之刀)
- Oikake nuki (追掛抜)
- Kaeri nuki (返リ抜)
- Issasoku (一乍足)
- Mukôzume (向詰)
- Nakarôga (長廊下)
- Kissakigaeshi (切先返)
- Shihôzume (四方詰)
Mugai Ryû Iaido (無外流居合道)
Seiza no bu (正座の部)
Goyô (五用)
- Shin (真)
- Ren (連)
- Hidari (左)
- Migi (右)
- Sha (捨)
Goka (五箇)
- Suigetsu (水月)
- Inchûyô (陰中陽)
- Yôchûin (陽中陰)
- Hibikigaeshi (響き返)
- Hazumi (破図味)
Tachiwaza no bu (立技の部)
Hashirigakari (走り懸り)
- Maegoshi (前腰)
- Musôgaeshi (夢想返し)
- Mawarigakari (廻り懸り)
- Migi no teki (右の敵)
- Shihô (四方)
Go-ô
- Munezukushi (胸尽し)
- Enyô (円要)
- Ryôguruma (両車)
- No-okuri (野送り)
- Gyokkô (玉光)
Naiden (内伝)
- Sangyô itchi (三行一致)
- Kami-no-to (神門)
- Banpôki-ittô (万法帰一刀)
Wakizashi no kata (脇差之形)
- Kiridome (切留)
- Tsukidome (突留)
- Ukenagashi (受流)
- Kiriage (斬上)
- Kuraizume (位詰)
