Näin aloitat harjoittelun
Musô Shinden ryû iaidon perusharjoittelun voi aloittaa alkusyksyllä (elo-syyskuu) ja alkuvuonna (tammi-helmikuu).
Tiedustele aloitusta osoitteesta: iaido [at] hikari.fi
Iaidoharjoituksia voi myös käydä katsomassa avoimet ovet -periaatteella sopimalla ensin käynnistä.
Alkeiden harjoitteluun tarvitset liikkumiseen sopivan asun. Perusharjoitteluun soveltuvan puumiekan saat aluksi lainaan seuralta. Pehmeät polvisuojat (lentopallo- tms.) ovat harjoittelussa pakolliset, sillä harjoittelu tapahtuu kovalla lattialla. Sormukset, kellot, kaulakorut ja muut ylimääräiset esineet, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoja, on poistettava ennen harjoitusta. Harjoittelu tapahtuu paljain jaloin.
Budoasun ja puumiekan hankkiminen tulee aiheelliseksi heti harjoittelun aloittamisen jälkeen. Seura ohjeistaa varusteiden hankinnassa ja mitoittamisessa.
Alkeiskurssi harjoittelee samoilla vuoroilla kuin edistyneet harjoittelijat. Harjoitusajat- ja paikat löydät tältä sivulta alempaa.
Perjantain vapaiden harjoitusten osalta pitää sopia ohjaajien kanssa erikseen mikäli alkeisharjoituksia järjestetään silloin.
Iaidon harjoittelun ikäraja on 18 vuotta.
Harjoittelu
Iaidoa harjoitellaan käyttäen aitoa japanilaista miekkaa (katana), teroittamatonta harjoitusmiekkaa (iaito) tai puumiekkaa (bokken). Lajia voi harrastaa kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta.
Ylivoimaisesti suurin osa harjoittelusta on yksin miekalla tehtäviä puolustuksellisia liikesarjoja, yhtä tai useampaa kuviteltua hyökkääjää vastaan; näitä liikkeitä on vuosisatojen varrella kehitetty mitä erilaisimpia tilanteita varten. Edistyneemmät harjoittelijat voivat harjoitella myos pareittain tehtäviä liikesarjoja ja erilaisia leikkaamistekniikkaa; esimerkiksi olkinippuja katkomalla (tameshigiri).
Iaidon jokaisella liikkeellä on yksityiskohtaisesti määrätty oikea muotonsa, joka pyritään loputtomalla harjoittelulla saavuttamaan. Harjoittelu ei kuitenkaan ole tyhjän muodon jäljittelyä, vaan harjoittelijan tulee olla täysin keskittynyt liikkeen sisältöön siten, että hän voi itse asiassa nähdä kuvitellun vastustajansa. Tavoitteena on ponnistukseton mutta täydellisen kehittynyt tässä-ja-nyt mielentila, jolloin harjoittelija on täysin tietoinen itsestään ja ympäristöstään (zanshin).
Historia
Rautaisia miekkoja on valmistettu Japanissa ainakin 300-luvulta lähtien, ja jonkinlainen miekkailutaito on ilmeisesti yhtä vanha. Varhaisina aikoina miekkaa kannettiin vyöstä ripustettuna teroitettu puoli alaspäin. Tällaisesta miekasta käytetään nimeä tachi.
Katana on tachia yleensä hieman lyhyempi miekka, jota kannetaan vyöhön pistettynä, teroitettu puoli ylöspäin. Katana alkoi yleistyä 1300-luvulta lähtien ja syrjäytti vähitellen tachin lähes kokonaan. Katana sopii paremmin jalkamiehelle ja se voidaan kantotapansa takia vetää nopeasti ja tehokkaasti esiin siten, että veto sinänsä muodostaa ensimmäisen lyönnin.
Miekan nopeaa vetämistä tiedetään harjoitetun systemaattisesti miekkailun erillisenä osa-alueena jo 1500-luvun alkupuolella. Tästä taidosta käytetään nimeä iaijutsu (muiden nimien ohella) ja sen tarkoitus oli puhtaasti käytannöllinen: surmata vastustaja mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Iaidon varsinaisena perustajana pidetään samuraita nimelta Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu (n. 1546-1621). Useimpien nykyisin harjoitettavien iaidon koulukuntien juuret juontavat häneen. Jo hänen arvellaan korostaneen myös miekkailutaidon henkistä puolta.
1600-luvun alkuvuosina Tokugawa-suku alisti koko Japanin valtansa alle ja maassa alkoi pitkä rauhankausi vuosisatoja kestäneiden sisällissotien tauottua. Kun taistelutaitojen käytännön tarve väheni, alettiin kiinnittää enemmän huomiota niiden merkitykseen tienä henkiseen kehitykseen. Iaijutsusta (jutsu = taito, tekniikka) alkoi vähitellen kehittyä iaido (do = tie); tärkeäksi tuli liikesarjan puhtaus ja harjoittelijan henkinen asenne, samalla kun harjoittelun käytannöllinen, sotainen merkitys väheni. Tämä kehitys heijastui myös liikkeiden ulkoasuun. Nyky-iaido on ulkoisesti hyvin muodollinen laji, kuten japanilainen jousiammunta (kyudo), jota se monessa suhteessa muistuttaa.
Alkuperäisiä sotaisia taitoja ylläpitäviä iaijutsukoulukuntia on Japanissa edelleen olemassa, mutta niiden harrastajia on vähän ja Japanin ulkopuolella tuskin lainkaan. Iaidon harrastus on sen sijaan lisääntynyt tällä vuosisadalla voimakkaasti sekä Japanissa että muualla maailmassa.
Iaidoa on Suomessa harjoiteltu 1970-luvun alkupuolelta lähtien, aluksi aikidoseuroissa ja eräissä karateseuroissa. Iaido on kuitenkin itsenäinen budolaji, jonka harjoittelu ei vaadi kokemusta muista lajeista. Merkittävin asema lajin tunnetuksi tekemisessä täällä on ollut nyttemmin Japaniin palanneella Pohjoismaiden aikidon pääopettajalla Toshikazu Ichimuralla, jolla on korkea arvo myos iaidossa. Viime vuosina tärkein iaidon opettaja on ollut Japanissa asuva iaidomestari Takada-sensei (kuvassa). Iaidon harrastusta kehittämään on vuonna 1986 perustettu Suomen Iaidoliitto ry.
Muso Shinden ryu iai keito (Goto ha -päämieslinjaus Takada Gakudo -sensein mukaan)
- shodai Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu
- nidai Tamiya Heibee Narimasa
- sandai Nagano Muraku Nyudo Kinrosai
- yondai Momo Gunbee no Jo Mitsushige
- godai Arikawa Seizaemon Munetsugu
- rokudai Banno Danemon Nobusada
- shichidai Hasegawa Chikara no Suke Eishin (Hidenobu)
- hachidai Arai Seitetsu Kyonobu
- kyudai Hayashi Rokudayu Morimasa
- judai Hayashi Yasudayu
- juichidai Oguro Motoemon Kiyokatsu
- junidai Matsuyoshi Sadasuke Hisanari
- jusandai Yamakawa Kyuzo Yukimasa
- juyondai Shimomura Moichi Sadamasa
- jugodai Tsubouchi Seisuke Nagazumi
- jurokudai Shimamura Uma no Jo
- jushichidai Hosokawa Yoshimasa
- juhachidai Nakayama Hakudo (Hiromichi)
- jukyudai Matsuo Kempu (Hiroshi)
- nijudai Takada Gakudo (Shigeru)
Katat
MUSÔ SHINDEN RYÛ IAI
A.) SHODEN (Seiza no bu) – Ômori Ryû (初伝 – 大森流)
- Shohatsutô 初発刀
- Hidaritô 左刀
- Migitô 右刀
- Ataritô 当刀
- Inyôshintai 陰陽進退
- Ryûtô 流刀
- Juntô 順刀
- Gyakutô 逆刀
- Seichûtô 勢中刀
- Korantô 虎乱刀
- Nukiuchi 抜打
- Hizagakoi 膝囲
B.) CHÛDEN (Tatehiza no bu) – Hasegawa Eishin Ryû (中伝 – 長谷川英信流)
- Yokogumo 横雲
- Toraissoku 虎一足
- Inazuma 稲妻
- Ukigumo 浮雲
- Yamaoroshi 山颪
- Iwanami 岩浪
- Urokogaeshi 鱗返
- Namigaeshi 浪返
- Takiotoshi 滝落
- Nukiuchi 抜打
C.) OKUDEN 奥伝 (tatehiza 立膝)
- Kasumi 霞
- Sunegakoi 臑囲
- Shihôgiri 四方切
- Kozume 戸詰
- Kowaki 戸脇
- Tanashita 棚下
- Ryôzume 両詰
- Torabashiri 虎走
- Itomagoi 暇乞
- Itomagoi 暇乞
- Itomagoi 暇乞
D.) OKUDEN 奥伝 (tachiwaza 立業)
- Yukitsure 行連
- Tsuredachi 連達
- Sômakuri 惣捲
- Sôdome 総留
- Shinobu 信夫
- Yukichigai 行違
- Sodesurigaeshi 袖摺返
- Moniri 門入
- Kabezoe 壁添
- Ukenagashi 受流
E.) TACHIUCHI NO KURAI (太刀打之位)
- Deai 出合
- Kobushidori 拳取
- Zetsumyôken 絶妙剣
- Dokumyôken 独妙剣
- Tsubadome 鍔留
- Ukenagashi受流
- Mappô 真方
F.) BATTÔ-HÔ (抜刀法)
1. – 10.
G.) TSUMEAI NO KURAI (詰合之位)
1 – 8
H.) TÔJUTSU (刀術)
1. – 5.
Takada-sensei opettaa myös:
NIPPON IAIDÔ KYÔKAI TÔHÔ
- Korantô (Musô Shinden ryû)
- Yukichigai (Musô Jikiden Eishin ryû)
- Tôrôken (Shinshin Sekiguchi ryû)
- Musôgaeshi (Mugai ryû)
- Mukôzume (Hôki ryû)
KEISHI-CHÔ RYÛ IAIDÔ
- Maegoshi (Asayama Ichiden ryû)
- Musôgaeshi (Shindô Munen ryû)
- Mawarinuki (Tamiya ryû)
- Migi no teki (Kyôshin Meichi ryû)
- Shihô (Tatsumi ryû)
ÔNO-HA HÔKI RYÛ IAIDÔ
OMOTE ROPPON
- Osae nuki
- Kotegiri
- Kiritsuke
- Nukidome
- Tsukidome
- Shihôkanegiri
MUGAI RYÛ IAIDÔ
SEIZA NO BU
GOYÔ
- Shin
- Ren
- Hidari
- Migi
- Sha
GOKA
- Suigetsu
- Inchûyô
- Yôchûin
- Hibikigaeshi
- Hazumi
TACHIWAZA NO BU
HASHIRIGAKARI
- Maegoshi
- Musôgaeshi
- Mawarigakari
- Migi no teki
- Shihô
GO-Ô
- Munezukushi
- Enyô
- Ryôguruma
- No-okuri
- Gyokkô
NAIDEN
- Sangyô itchi
- Kaminoto
- Banpôki-ittô
